Sote-uudistuksen pitkä taival - "ja miten se jatkossa sitten todellisuudessa toteutuu..."

Tämä tutkimus käsittelee sosiaalipolitiikan keskeistä osaa; sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja sen uudistusprosessia eli sote-uudistusta, joka on pitkään ollut politiikan asialistalla. Sote-uudistuksen taustalta löytyy monia syitä; mm. palvelujen saamisen epätasainen jakautuminen, väestön ikääntyminen sekä julkisen talouden kestävyysvaje. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa ja ymmärrystä poliittisista muutosprosesseista sekä ennen kaikkea siitä miten ja millaisten prosessien kautta merkittävät sosiaalipoliittisten järjestelmien uudistukset syntyvät. Tutkimuksen teoreettiset lähtökohdat liittyvät politiikan teoriaan. Sosiaali- ja terveydenhuollossa julkinen sektori, valtio ja kunnat, on keskeinen toimija, jonka toiminta perustuu pääosin poliittiseen päätöksentekoon. Tämän vuoksi olen teoriaosuudessa käsitellyt päätöksenteon ja poliittisen ohjauksen sisältöä sekä millaisia asioita siihen liittyy; politiikasta prosessina, politiikan agendan muodostamista, päätöksentekoa ja polkuriippuvuutta. Lisäksi käsittelen muutosprosessia sekä miten yhteiskunnallista muutosta on määritelty sekä muutamia esimerkkejä yhteiskunnallisista muutoksista. Tutkimus on kaksiosainen. Ensimmäisessä osassa kuvataan sote-uudistuksen historiaa; mistä se on saanut alkunsa, miten se on kehittynyt ja edennyt. Aineistona olen käyttänyt erilaisia lähteitä mm. selvityksiä, hallitusohjelmia, muistiota ja raportteja. Toisen osan tutkimusta muodostaa sote-lakiesityksestä (HE 324/2014) eduskunnassa käyty lähetekeskustelu 9.12.2014 ja sen diskurssianalyyttinen tarkastelu. Tutkimustulokset osoittavat, että merkittävät uudistukset vievät aikaa, ovat työläitä sekä ristiriitaisten odotusten ja intressien välittämiä. Yhtenä käännekohtana voidaan pitää sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen erottamista aikaisemmin hankkeena olleesta kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta. Uudistusprosessissa on havaittavissa polkuriippuvuutta. Sote-uudistuksen etenemistä on mahdollista kuvata myös politiikkaprosessina, jonka vaiheet ovat; areenaprosessi, konfliktien hallinta ja hallinnollinen prosessi. Kansanedustajien puheenvuoroista on havaittavissa keskustelun yleisluonteen mukaan kolme valtadiskurssia: sote-uudistus yhteiskuntatilanteen ilmentäjänä, kansanedustajat alueensa puolestapuhujina ja keskeneräinen uudistus. Sote-uudistus yhteiskunnallisen tilanteen kuvaajana liittyy uudistuksen historiallisuuteen; näin isoa muutosta ei ole tehty sitten kansanterveyslain voimaantulon. Uudistus ei kata pelkästään sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistä ja tuotantoa koskevia asioita vaan myös siihen liittyy rahoituksen uudistaminen. Kansanedustajat asemoituivat selkeästi oman alueensa tai kuntansa puolestapuhujina tuoden esille sekä tehtyjä uudistustoimenpiteitä että myös huolenaiheita. Kolmas diskurssi käsitteli uudistuksen keskeneräisyyttä. Kansaedustajien puheenvuoroissa tuli esille mm. huoli kuntien asemasta ja elinvoimasta uudistuksien jälkeen, kuntalaisen vaikuttamisen mahdollisuuksista niin päätöksentekoon kuin palveluiden valitsemiseen, lähipalveluista sekä palveluiden monituottajamallin säilymisestä